Sosiaaliset aivot ja psykologinen turvallisuus: SCARF-malli

Ihmisen aivot ovat ensisijaisesti sosiaalinen elin. Käytännössä kaikki elämämme tärkeimmät asiat ovat luonteeltaan sosiaalisia. Aivot hahmottavat myös työn ja työpaikan ensisijaisesti sosiaalisena rakennelmana. Sosiaalisen ympäristön havainnointi on aivojen lempipuuhaa, jonka pariin aivot hakeutuvat aina silloin, kun eivät ole tietoisesti keskittyneet johonkin muuhun. Siksi on todella hyödyllistä, että meillä on kieltä ja käsitteistöä jäsentää sitä sosiaalisen vuorovaikutuksen kenttää jossa olemme mukana.

David Rockin SCARF-malli julkaistiin NeuroLeadership Summitissa New Yorkissa 2008. Malli summaa joukon keskeisiä löydöksiä, jotka auttavat meitä ymmärtämään aivojen sosiaalista luonnetta. Olin todella vaikuttunut SCARF-mallin selkeydestä ja hyödyllisyydestä kuullessani siitä ensimmäistä kertaa kyseisessä seminaarissa. Seurattuani koko joukon edeltäviä aivoaiheisia luentoja, pääni alkoi olla jumissa. Niin paljon tietoa, yksityiskohtia ja vaikeasti muistettavia aivoalueiden lyhenteitä. Miten tästä kaikesta saa tolkkua? Lopulta SCARF-malli toi kaipaamaani selkeyttä. Sittemmin tuhansien eri aloilta olevien ihmisten kanssa tekemämme työ on osoittanut, että SCARF-malli on helposti ymmärrettävä ja muistettava. Lisäksi se on suoraan sovellettavisissa arjen tilanteissa.

SCARF-malli perustuu kolmeen keskeiseen ajatukseen:

1. Aivomme reagoivat moniin sosiaalisiin uhkiin ja palkkioihin samalla voimakkuudella kuin fyysisiin uhkiin ja palkkioihin.
2. Uhkaava kokemus heikentää ja palkitseva kokemus parantaa kykyämme tehdä päätöksiä, ratkaista ongelmia ja toimia yhdessä.
3. Uhan kokemukset ovat voimakkaampia ja yleisempiä. Niitä kannattaa pyrkiä välttämään sosiaalisissa tilanteissa.

Viisi sosiaalista osa-aluetta

SCARF summaa viisi keskeistä sosiaalista osa-aluetta. Malli auttaa meitä vahvistamaan omaa ja toisen psykologista turvallisuutta. Osa-alueet ovat:

STATUS (joskin mielestäni toinen s-alkuinen sana, Significance, on parempi.) Tuntuuko minusta, että panostani arvostetaan. Status liittyy siihen, miten koemme muiden näkevän oman panoksemme ja roolimme tietyssä tilanteessa. Yhtä hyvin voisi puhua arvostuksen kokemuksesta.

CERTAINTY eli ENNUSTETTAVUUS – kyky ennakoida tulevaa. Aivomme haluavat kyetä ennakoimaan varsin tarkkaan, mitä on tapahtumassa seuraavaksi. Pidämme toki vaihtelusta ja mukavista yllätyksistä, mutta tällä on rajansa. Ennustettavuus on paljon oleellisempaa kuin vaihtelu.

AUTONOMIA – tunne siitä, että voimme vaikuttaa asioihin ja tehdä valintoja. Esimerkiksi jaksamme kovaakin työkuormaa niin kauan kuin koemme, että voimme aidosti vaikuttaa tilanteeseen.

RELATEDNESS eli YHTEENKUULUVUUS – turvallinen yhteys ympärillä oleviin ihmisiin; olemmeko tekemisissä ystävien vai vihollisten kanssa. Teemme jatkuvasti ja useimmiten tiedostamattamme jakoa “meihin” ja “niihin”. Tällä on dramaatiinen vaikutus tiedonkäsittelyymme sekä haluumme ja kykyymme tehdä yhteistyötä.

FAIRNESS eli OIKEUDENMUKAISUUS. Onko vaihdanta reilua? Epäoikeudenmukainen kohtelu saa meissä aikaan voimakkaan reaktion, joka vastaa fyysisen kuvotuksen tunnetta. Kokemus reiluista menettelytavoista on yhtä oleellinen kuin lopputulos: voimme pitää suurtakin määrää vaivaa ja uhrauksia perusteltuna, kunhan yhteiset menettelytavat koetaan oikeudenmukaisina.

SCARF-mallin käytännön soveltaminen

Aivotutkimuksista tiedetään esimerkiksi, että käytämme eri neuroverkkoja riippuen siitä, koemmeko yhteenkuuluvutta muiden tilanteeseen liittyvien ihmisten kanssa vai emmekö tunne. Kun koemme yhteenkuuluvuutta, “käsittelemme” muita samoilla neuroverkoilla kuin millä käsittelemme omia ajatuksiamme ja tuntemuksiamme. Jos emme koe yhteenkuuluvuutta, käytämme muihin samoja neuroverkkoja kuin esineisiin. Tällä on valtava merkitys, koska koemme minimaalisesti empatiaa “muita” kohtaan. Toinen mielenkiintoinen löydös on, että tyypillisesti toivomme “meikäläisten” onnistuvan ja “niiden” epäonnistuvan pyrkimyksissään.

SCARF-mallin viisi sosiaalisten aivojen osa-aluetta ovat kaikki tärkeitä meille kaikille, toki vaihtelevin painotuksin. Esimerkiksi autonomian ja arvostuksen (status/significance) kokemus ovat minulle itselleni kaikkein keskeisimmät. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muilla osa-alueilla olisi myös minulle merkitystä. SCARF ei ole väline erilaisuuden analysointiin, vaan pikemmin keino ymmärtää samanlaisuutta: se auttaa meitä tarkastelemaan jaetun ihmisyytemme yhteisiä ulottuvuuksia.

Voit käyttää SCARF-mallia ymmärtääksesi yhä paremmin sosiaalisia tilanteita joissa toimit. Tämä auttaa psykologisen turvallisuuden vahvistamista sekä itseäsi että muita ajatellen. Käytännössä voit käyttää SCARF-mallia ENNEN jotain tiettyä vuorovaikutustilannetta, sen AIKANA ja sen JÄLKEEN.

Voit esimerkiksi käyttää SCARF-mallia ennen jonkun tärkeän sähköpostiviestin lähettämistä varmistaaksesi, ettet vahingossa loukkaa ketään. Itse toimin näin usein. Kirjoitan viestin valmiiksi, mutta ennen sen lähettämistä teen sille SCARF-auditoinnin. Varsin usein päädyn lisäämään tai poistamaan viestistä jotain, tai loiventamaan havaitsemaani turhan kärkevää ilmaisua sieltä täältä. Toisinaan totean, että aiheesta onkin parempi keskustella kuin lähettää meiliä.

Ennen jotakin tärkeätä tapaamista voit pohtia, miten SCARFin osa-alueet näyttäytyvät itsesi ja muiden tapaamisen osallistujien kannalta. Tämän ymmärryksen valossa voit pyrkiä tietoisesti vaikuttamaan myönteisesti kyseisiin osa-alueisiin. Jos esimerkiksi joudut kertomaan vaikeasta päätöksestä, voit kiinnittää erityistä huomiota arvostuksen osoittamiseen, päätöksen taustojen ja suunniteltujen jatkotoimien läpinäkyvään avaamiseen sekä aitoon mahdollisuuteen vaikuttaa tilanteeseen. Voit myös varautua etukäteen omiin mahdollisiin epämukaviin tuntemuksiisi: vaikean päätöksen tekeminen saa usein aikaan ulkopuolisuuden kokemuksen ja saatat päätyä muiden epäreilulta tuntuvan kriittisen arvioinnin kohteeksi.

Tapaamisen aikana voit mukauttaa tapaasi toimia, jos huomaat jonkun SCARF-uhan toteutuvan. Tapaamisen jälkeen SCARF on hyödyllinen linssi tarkastella tapahtumien kulkua sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Jos esimerkiksi jokin asiakastapaaminen ei sujunut toivotusti, kenties siihen vaikutti se, että asiakas koki ennustettavuuden puutetta ja liian vähän autonomiaa. SCARF voi auttaa sinua tiedostamaan, mitä voit tehdä toisin seuraavalla kerralla.

SCARF käyttöön!

1. Tunnista tuloillaan oleva tärkeä keskustelu tai tapaaminen.
2. Perustuen siihen, mitä tiedät osallistujista ja tilanteesta: mitä mahdollisia SCARF-uhkia tilanteeseen liittyy? Sinun itsesi kannalta? Muiden asianomaisten kannalta?
3. Miten voisit pienentää SCARF-uhkia? Mitä voit tehdä käytännössä?

Haluatko perehtyä syvemmin aiheeseen?

Eeva-Maria Poutanen, Partner & Co-founder